Kuala Lumpur via Auckland

Heli ja Harri niin korkealla kuin Kuala Lumpurissa hissillä pääsee. Alakuva vain 54 kerroksesta.

Se on se Uusi Seelanti sellainen kaksijakoinen saari. Kun tulee Tyynen Valtameren saarilta se tuntuu Maailman Navalta ja kun tulee Euroopasta se tuntuu Tyynen Valtameren saarelta... :) ... mutta ei Uutta Seelantia tällä matkalla yhtä lentokenttähotelliyötä enempää ja olemme taas ilmassa. 

Kun jälleen maan pinnalla niin se pinta Kuala Lumpur... Malesian pieni suuri pääkaupunki jossa väkeä Suomen verran. Ja kun suurin osa ryhmästä ei ole Kuala Lumpurissa käynyt, niin kohteeksi aamulla Petronasin kaksoistornit, jossa pääsemme kolmanneksi ylimmälle kerrokselle saakka... 86 kerrokseen. Tämä kuitenkin eri päivä kun se jona heräsimme Aucklandissa. Aucklandin ja Kuala Lumpurin välissä 12 lentotuntia.

Matka päättyy illalla Coliseum Cafessa, joka brittien siirtomaa-aikana perustama steakhouse. Brittien lähdön jälkeen ravintolan ainoat näkyvät muutokset ovat kattoropelleiden seuraksi tulleet ilmastointilaitteet. Olen aina ollut sitä mieltä, että pihvit eivät ole millään lailla ykköstä kaakkois-aasialaisessa ravintolamaailmassa. Ja sitä samaa mieltä olen tämänkin SteakHousen jälkeen... :) ... mutta yes, sarjassa aasialaiset pihviravintolat kuitenkin oiva paikka. Eivätkä chatobriäändit huonoja, mutta eivät suuria tunteitakaan herättäviä. Matkan paras ruoka omasta mielestäni oli Paun tekemä OtaIka Tongalla.

Mutta aterioista riippumatta tämä blogi on tämän monivaiheisen ja värisen matkan osalta niin sanotusti over ja out... huomenna itsekullakin ohjelmassa paluu Suomi nimiseen maahan jossa kevät on säätietojen mukaan kohdalla kun laskeudumme Seutulaan.

Kiitos Eija, Peggy, Ms Sinikka, Leena, Heli, Martine, Harri, Pena, Seppo, Rami, Pekka, Vesa upeasta saaristoretkestä. Tälläisiä lisää... :] ... ja kiitos mielenkiinnosta tätä matkablogia seuranneille. Saaristoretki no2 tulee noin samaan aikaan vuonna 2016... ja silloin ohjelmassa eri saaret. Nauru ja mitä muita sitten tuleekin. Hyvää pääsiäistä ja hyvää kevättä.

T. Peter :)

Tämä ehkä kätevin tapa liikkua Kuala Lumpurissa... ilmaratajuna.

Peukku menee suuhun luonnostaan kun ruokalaput laitetaan kaulaan... :)

Chinatownin pääkävelykatu... täällä löydät kaikkea mitä et tiennyt herätessäsi tarvitsevasi.

Samoalainen Sunnuntai

Jippii... Martinen mielipide Samoan rannoista... :)

Palmumies Taskinen verryttelemässä nuoruuden muistoja... :)

Aktiivisnorklaajat Heli ja Harri.

Kirkkoja on Samoallakin ja vähintäänkin kiitettävä määrä. Sitä tosiasiaa ei voi kuin ihmetellä, että ennen kuin ensimmäinen valkonahka souti Samoan rantaan kaikki paikalliset kulkivat saarellansa puolialasti. Ensimmäistä valkonaamaa seurasivat kirkon lähettiläät. Käännytystyö alkoi ja paikalliset alkoivat vähitellen pukeutumaan konservatiivisesti... ja, tänä päivänä paikalliset paheksuvat puolialastomina kulkevia valkonaamoja... :) 

Mutta pukeutumisen kiertokulusta riippumatta, emme mene tänä sunnuntaina kirkkoon. Menemme rannalle... monelle rannalle. Sekä luolauimaan pariinkin paikkaan. Rannat ovat Samoalla upeita. Korallit eivät... 2009 tsunaumi tuhosi suurimman osan niistä. Uutta on tulossa, mutta hitaasti. Upulun (pääsaaren) pohjoispuolen koralleita tsunaumi ei tuhonnut ja ne ovat kohtuulliset. Samoan paras snorklauspaikka löytyykin aivan pääkaupungin Apian vierestä. Käytännössä sille voi kävellä keskustasta.

Samoalainen sunnuntai päättyy Okaan. 'Raakakapyttipannu' joka Tongalla kulkee nimellä Ota Ika on täällä Oka. Okan ydin on pääsääntöisesti keltaevätonnikala. Ja jos olen saanut Argentiinassa elämäni parhaan pihvin, niin Samoalla saan eteeni parhaan sashimin. 

 Yllä Samoan perusbusseja... alla meidän oma. Vähän tylsemmän näköinen tietty, mutta kätevä.

---

 Aarresaaren ja 32 muun kirjan tekijän Robert Luis Stevensonin kotitalo Samoalla. Alla toinen Samoan kandesta takasta. Se toinen on kerrosta ylempänä. Koristeita molemmat, mutta Stevensson halusi taloonsa takat. Takan vieressä loistava museopas Gahina.

Sauna nimeltä Samoa :)

Herrasmies on herrasmies myös uidessa... Pekan Panamahattu ei vettä kavahda ... :)

Samoalla meri on turkoosia ja hiekka valkoista.

Swim in the hole... lukee tien varressa... laskuveden aikaan tässä sydämen muotoisesta altaasta voi uida Helsinkiin.

Nyt se sitten löytyi. Pacificin Ahvenanmaa ja Ruotsi samassa paketissa. Kulkee täällä päin nimellä Samoa. Voisi myös sanoa Samoa niminen sauna... :) Pihat ovat viimeisen päälle siistejä. roskia ei ole ja talot hyvässä pidossa. Tietty 'groove' täältä tosin puuttuu, mutta Samoa menee omassa mittapuussani kakkoseksi heti Tongan jälkeen. Luonnonkauneudessa kirkkaasti kärkeen.

Samoalainen perinnetalo on oma erikoisuutensa. Ikkunoita ei ole... ei ovia... eikä edes seiniä. Sen sijaan hyvä palmunlehdistä tehty katto tukevilla tolpilla betoniperustuksilla. Seinät eivät ole Samoalla tarpeen. Vuoden alin lämpötila n. +20 ja sekin yölämpötila.

Apia, Samoan pääkaupunki sen sijaan näyttää modernilta ja on moderni. Taloissa on seinät joiden sisäpuolella ilmastointikoneet hurisevat. Risteyksissä on liikennevalot ja kadut ovat hyviä. Fizin Nadiin verrattuna Apia tuntuu erittäin modernilta kaupungilta. Jotenkin mielikuvissa se oli toisin päin.

Saarimäärässä Samoa on pienin tämän matkan valtioista. Ainoastaan 10 saarta. Kaksi suurta ja 8 pientä... ja suurenkin ympäri ajaa kolmessa tunnissa jos ei pysähdy. Me luonnollisesti pysähdymme monta kertaa. Meillä on alla perhekokoa oleva hiace... 15 hengen vani.

 Samoan hotellimme emäntä Luna tarjoaa meille banaaninlehdeltä sormin syötävän perinnepäivällisen. Päivällisen kyytipojaksi Luna järjesti tanssiryhmänsä pitämään meille vauhdikkaan perinneshown jossa tytöille oli hyvinkin reilusti simänruokaa. Meille pojille vähän vähemmän... :)

Hare Krishna

Nadin Hindutemppelin koristusta.

Temppelitytöt; Ms Sinikka, Ms Martine ja Mrs Eija pukeutuneena säädylliseen temppeliasuun.

Suva on maan suurin kaupunki... Helsingin loukkaa. Nadissa (Hyvinkään luokkaa) on maan suurin lentokenttä. Suvan kenttä on jotakin samaa kuin Savonlinnan kenttä ja Nadin jotakin samaa kuin Seutula. Että sillä lailla. Viimeiseksi Fizi yöksi leiriydymme Nadiin ja aivan lentokentän tuntumaan. Golfkenttäkin löytyy hotellimme pihalta, mutta kukaan ei ehdi sitä hyödyntämään.. :) ... ja sitä nukkuu sillä lailla paremmin kun ei ole pitkiä siirtymisiä ennen lentoa. Tosin siirtymä Tambua Resortista Nadiin meni paremmin kuin kukaan uskalsi olettaa. Kävelimme rinkkoinemme ja samsonaitteinemme Queensa Roadin varteen ja Seppo ei ehtinyt Marlboroa sytyttää kun Nadi-Express kaartoi paikalle kulman takaa.

Itse Nadi on siitä mielenkiintoinen, että se on kuin pieni eteläintialainen kaupunki. Hindi on valtakieli ja jokainen kauppias tuntuu olevan intialainen. Suurin osa kaupunkilaiseista näyttävät intialaisilta ja kaupunkin ainoa varsinainen nähtävyys on hindutemppeli. Tarkalleen ottaen Krishnalle omistettu hindutemppeli. Kukaan ei käänny temppelikäynnillä hinduksi jo siitäkään syystä että siihen uskontoon pitää syntyä. Mutta ehkä sitten seuraavassa elämässä... :)

Fizi

 Hotellimme rantaa.

Pena ja Peggy aamukanoteeraamassa.

Rantavaelluksella oli välillä syvempääkin kohtaa... :)

Fizi näyttää samalta kuin mainoskuvissa... ja ei näytä. Kun maata katsoo lomaresortista käsin ollaan palmufizissä. Kun Fiziä katsoo resortin ulkopuolelta, voidaan olla yhtä lailla Keralassa Etelä-Intiassa. Intialaiset ovat vahvasti läsnä katukuvassa ja ja hindi on yksi maan virallinen kieli. Britit toivat siirtomaavalta-aikaan tänne paljon intialaisia työläisiksi sokeriruokopelloille ja sitä kautta intialaistivat Fizin.

Meille sopii hyvin myös tuo palmufizi... ja ohjelmassa onkin sellaisia aktiviteettejä kuin palmuilu, kanoteeraus, snorklaus, rantavaellus, uiminen, uima-altailu ja sillä lailla... taitaa joku ottaa gintoonikinkin altaalla. Mutta jotta ei ihan seuramatkailuksi mene vaikka onkin mennyt, niin teemme ecopark retken liftaamalla. Kyydit onnistuvat vähintäänkin hyvin. Lähimarketin johtaja vie meidät hyvinä asiakkaina omalla vanillaan Ecoparkkiin ja bussi osuu sopivasti kohdalle matkalla takaisin. Yksi aito suomalainen 'rantapummikin' löytyy bussista ja maksattaa minulla matkansa... :)

Fizin ecoparkissa ecointa taitaa olla nimi. Mutta nimestä riippumatta paikka on hyvässä pidossa ja maan flora ja fauna hyvin esillä. Ja sademetsäpuistossa etenemme siloisilla lankkujalkakäytävillä. En yllättyisi suuresti vaikka joku päivä täältä löytyisi sademetsässä itsestään liikkuva jälkakäytävä, sellainen mitä kaikilla isoimmilla lentokentillä on. Dubain imagoon sopisi myös hyvin katettu sademetsä jossa jalkakäytävä kuljettaa kävijäänsä. Heli ja Harri ovat toisen rantalomapäivämme reippaimpia ja lähtevät päiväksi purjehtimaan ja purjelaivasnorklaamaan.

Seppo ja Sepon paras uusi kaveri.

Pekka ja Pekan paras uusi kaveri... no uusi kaveri ainakin.

Pinnan alta.

Tongalainen Sunnuntai

Tongalaista kirkkomuotia... kaislamatto eli Tavala kuuluu Tongalla miehen perinneasuun ja sunnuntaiasuun. Ken vasemmalla tosin lainasi omansa tänään Ramille oikealla. Ms Sinikan vieressä Seppo ja Vesa.

Tongalaista pyhäruokaa, Luuta. Luu-nyyttejä valmistamassa Pau, Eija ja Sinikka.

Toinen aamumme Tongalla on sunnuntai <=> Tonga on kiinni. Mutta ei kuitenkaan ihan kokonaan. Jokainen kirkko on auki... tongalaiset ovat uskonnollista väkeä. Jeesus on täällä Sisu ja erilaisia Sisun seuraaja lahkoja on 14. Metodistit ja mormonit ovat suurimmat ryhmät. Ja koska kaikki tongalaiset menevät sunnuntaisin kirkkoon niin tietysti mekin menemme. Pukukoodi on casual. Pastori toivottaa puhessaan overseas vieraat lämpimästi tervetulleiks ja asettaa meidät eturiviin. Siitä ei sitten oikein kehtaa olla menemättä ehtoolliselle uskosta riippumatta. Mutta ei se ehtoollinen turistia pahenna jos ei turisti ehtoollista.
Kirkonmenojen jälkeen seuraamme tongalaista perinnettä ja keräänymme Luu-lounaalle paikallistietäjämme Kenin ja hänen vaimonsa Paun kotiin. Luu ei tongalaisesta näkökulmasta ole luu vaan pyhäpäivän päivällinen. Luu on nyytti. Tarolehden sisään pilkotaan lihaa ja vihanneksia. Täytetään kookosmaidolla ja uuniin. Perinteisesti maakuoppaan. Tarolehti antaa vähän ekstra kutinaa yhden jos toisen kitalakeen, mutta muuten luu on erinomainen. Salaattina OtaIka, joka kalanpalasia, raakoja, tonnikalasta ja miekkakalasta kookosmaidossa kurkun ja tomaatin kera. Yam :) ... Ota Ika myös tongalainen perinneruoka.

Sunnuntain loppu sitten turistitapaan. Ken ja Pau johdattavat meidät upeaan laguuniin jonne kukaan ei eksy vahingossa... uintia, snorklausta ja auringonottoa. Ei paha sekään... :) ... illalla Sisulliset menot jatkuvat Nuku'alofan kaduilla eikä yksikään ravintola ole auki. Hotellimme ravintola armollisesti sen verran, että lähmittävät meille pakastepitsat. Tongalla kun työnteko on sununtaisin lailla kielletty!

Ken viemässä meitä salarannalle... Kenin Hiace oli välillä pulassa eilisen sateen liukastamilla metsäpoluilla.

Isäntäparimme Ken ja Pau.

Snorklausta, snorklausta ja snorklausta... :)

Fiji - Tonga

Air Vanuatun siivin Fijille.

Suvan hotellimme ei ollut mitenkään pahassa paikassa... :)

Fijiläistä koralliriuttaa ilmasta katsottuna.

Tongan saarikierrosella vähän satoi, mutta sellaista sattuu matkoilla. Yllä tongalaista sateenvarjomuotia. Leenalla, Martinella ja Eija Taro-lehtivarjot. Vesalla klassinen banaanilehtivarjo.

Ja Helillä ja Harrilla olikin sitten ihan pro sadevarustus. Selvästi matkustaneet ennenkin... :)

Minä en ole vielä päässyt ihan tähän mihin Pena, että Martine pitäisi aina sateenvarjoa kun kuvaan... :D

Vanuatulta matka jatkuu Air Vanuatun siivin Fijille ja sen Nadiin. Fijilla lennot keskitetty kätevästi kahdelle kentällä... Nadiin ja Suvaan. Välissä 200km ja 4h. Ja  meidän jatkolento lähtee Suvan kentällä seuraavana päivänä. Olin varannut yöpymisen rantakohteesta Nadin päästä mutta pari päivää aikaisemmin tulin siihen tulokseen, että ei toimi kuten ei olisi toiminut. Jatkoyhteys Nadin kentältä Suvaan sen sijaan toimi loistavasti. Viimeiseksi leimatusta Pekan passista ehti tuskin muste kuivua kun express-bussi teki jo lähtöä kentältä Suvaan. Neljä tuntia myöhemmin sama bussi pudotti meidät kyydistä Suvan laitamailla hotelimme portilla.

Tämä ensimmäinen Fiji käynti vain yksi yö. Teemme sen jälkeen 3 yön Tonga retken ja takaisin Fizille. Tongalla kiinalaiset valtaavat yhä enemmän jalansijaa, mutta katukuva edelleen tongalainen ja kiinalaisia näkyy yllättävän vähän mutta kaupan kassalla yhdeksällä kymmenestä. Tongan pääkaupungissa Nukualofassa jako kahteen. Sinkut omaan sinkkutaloon ja pariskunnat pikku Italiaan. Sinkkutalon isäntä Ken osoittautuu löydöksi sarjassa paikallisoppaat ja paljolti sen vuoksi, että Ken ei varsinaisesti ole paikallisopas. Mutta erittäin posotiivinen paikallinen joka tietää Tongasta kaiken. Seuraavana päivänä Ken pyöritääkin ryhmäämme ympäri kuningaskuntaa. Kyllä kyllä, Tonga on ainakin toistaiseksi itsenäinen kuningaskunta joka ei joutunut siirtomaavallan aikaan kenenkään alistamaksi. Nyt tosin Kiina näyttää ottavan vallan rahalla. Kuningas on kovastikkin kallellaan avokätisten kiinalaisten suuntaan. Saa sii kuinka siinä käy... tongalaiset eivät ole tuosta yhtälöstä lainkaan riemuissaan.